Sain tärkeän oppitunnin rakastamalla henkilöä, joka ei koskaan rakastanut minua takaisin

Maa 20, 2019 by apost team

Tapasin hänet ensikertaa viisi vuotta takaperin. Tuolloin uskon vihdoin löytäneeni sen oikean, jonka kanssa tulisin viettämään koko loppu elämäni.

Tapaamani mies oli ehtinyt rikkoa kaikki emotionaaliset muurini ja koskettanut sieluani syvältä. En ollut koskaan aiemmin tuntenut mitään vastaavaa; yhteytemme tuntui olevan ainutlaatuinen. Pystyin avaamaan itseni miehen edessä tavalla, joka oli minulle vieras.

apost.com

Tämä mies herätti jotakin sellaista minussa, jota en koskaan aikaisemmin ollut tuntenut. Hän osui sisimpääni - aivan kuin joku olisi laittanut hehkulampun paistamaan kirkkaasti sisälläni. Tunsin intohimoa, joka oli minulle uutta. Tuntui, kuin olisin vihdoin vapauttanut itseni henkisestä häkistä, jossa en edes tiennyt olevani.

Kun kaikki tapahtui, tunsin olevan todellisessa rakkaustarinassa. Lopulta kuitenkin paljastui, että kaikki olikin vain haluamaani valhetta. Ihmissuhde sekä käsitykseni siitä oli rakentunut illuusion varaan.

Rakastuin mieheen, joka ei kyennyt rakastamaan minua takaisin samalla tavalla. Rakastin häntä enemmän, kuin hän koskaan kykenisi antamaan takaisin. Totuus tuntui kivuliaalta ja shokeeraavalta. En koskaan ollut tuntenut näin.

Jokaista kehoni osaa koski, kun ymmärsin, ettei mies koskaan tulisi rakastamaan minua samalla tavalla.

En kuitenkaan halua kieltää, etteikö kokemus olisi ollut elämäni kannalta merkittävä. Vaikka asiat eivät menneet suunnitellusti, ihmissuhteesta oppimani asiat tulevat pysymään matkassani ikuisesti. Hän saattoi olla elämäni suurin virhe, mutta myös äärimmäisen tärkeä oppitunti, joka minun tuli käydä läpi.

Hän oli se, joka opetti minulle kuinka tärkeää on olla rehellinen itselleen. Hän opetti minulle, että rehellisyyttä tulee vaalia kaikin keinoin. Aivan kuin rakastumiseni olisi tapahtunut silmän räpäyksessä. Lopulta ei vaatinut paljoa, että olin valmis uskomaan hänen olevan loppu elämäni kumppani.

Viikkojen ja kuukausien kulkiessa eteenpäin minun tuli kuitenkin avata silmäni totuudelle.

Aloin ymmärtämään, että mies oli muuttumassa. Hän ei enää tuntunut olevan se ihminen, johon välittömästi rakastuin. Olin lapsellinen. En halunnut uskoa, etteivät asiat olleetkaan niin, kuin olin ajatellut.

Sivuutin täysin hänen ja suhteemme ympärillä pyörineet varoitusmerkit. Näin kyllä ne, mutten kiinnittänyt sen suurempaa huomiota.

En koskaan ollut rehellinen itselleni tuona aikana. Valehtelin itselleni ja laitoin jokaisen energian riippeeni edessäni seisovaan totuuteen. En halunnut uskoa, ettei suhde ollutkaan aito.

Toivoin epätoivoisesti hänen kertovan minulle rakkaudestaan. Olin epätoivoinen rakkaudesta ja hellyydestä, jota en saanut häneltä. Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiesin, ettei suhteemme toiminut. Vei pitkää hyväksyä, etten minä ollut hänelle se oikea. Ja hyväksyttyäni tilanteen varsinainen kipu vasta alkoi.

Mies opetti minulle, etteivät kaikki ole aikamme tai huomiomme arvoisia. Ei edes, vaikka roikkuisimme ajatuksessa "hän on minulle se oikea." Jos hän ei todella ole se, mikään ei koskaan tule muuttamaan tilannetta.

Hän ei koskaan kyennyt antamaan minulle rakkautta, jota niin epätoivoisesti janosin. Halusin tuntea oloni turvalliseksi ihmissuhteessa, mutta hänen kanssaan se ei ollut mahdollista.

Syytän usein nuoruutta ja kokemattomuutta tunteistani. Olisinpa ollut aikoinaan niin viisas kuin nykyään. Olisin luultavasti ymmärtänyt, ettei kaikki ollut kohdallaan jo alusta alkaen.

En olisi koskaan päästänyt itseäni osalliseksi näin syvään ja vaaralliseen ihmissuhteeseen. Olin typerä ja ignorantti asioiden suhteen. Opin kuitenkin, etteivät kaikki ihmiset ole rakkauden tai huomion arvoisia. Olen iloinen siitä, että kykenin oppimaan kokemastani, vaikka aikoinaan se satuttikin minua kovin.

Oletko sinä ollut tällaisessa ihmissuhteessa? Mitä ajattelet asiasta? Kerro meille kommenteissa ja jaa artikkelia eteenpäin!