Kolme tosiasiaa äideistä, joille on tehty sektio

Hel 12, 2019 by apost team

Äitiys on yksi naisen vaikeimmista ja palkitsevimmista haasteista. Äitiyteen vaaditaan paljon vaivannäköä ja vastuuta, mutta palkintokin on mittaamaton. Äidit, joille on tehty keisarileikkaus eli sektio, voivat kantaa ylpeänä arpeaan. Sektio ei ole mikään läpihuutojuttu.

Sektio vaatii paljon voimia, rohkeutta ja sankarillisuutta. Useimmat tietävät, mitä sektio tarkoittaa. Koska sektiosynnytykset ovat niin yleisiä, voisi kuvitella, että se on pikkujuttu. Sektio on kuitenkin iso leikkaus, niin kuin sen kokeneet naiset tietävät.

Kuten kaikissa isoissa leikkauksissa sektiossa on riskinsä. Sektio voi olla vaarallinen sekä äidille että vauvalle. Jos kyseessä on hätäsektio, isä tai muu tukihenkilö ei voi olla mukana.Äiti voi kokea pelkoa ja epävarmuutta, mutta rakkaus lasta kohtaan ja tahdonvoima auttavat jaksamaan.

apost.com

Naiset, joille tehdään sektio, eivät tiedä, onko kaikki kunnossa, ennen kuin he ovat päässeet leikkaussalista. Alatiesynnytyksessä isoimmat riskit ovat ohi, kun vauva on syntynyt ja todettu terveeksi. Koska sektio on kirurginen operaatio, leikkauksen täydestä onnistumisesta ei ole varmuutta, ennen kuin anestesia hälvenee.

Kaikki eivät ehkä tiedä, että hätäsektiota lukuunottamatta äidit ovat sektion aikana täydessä tajuissaan. He eivät siis ole nukutettuna vaan hereillä. Äidit eivät tunne kipua, mutta he tuntevat, mitä heidän sisällään tapahtuu. Tunne voi olla häiritsevä ja epämiellyttävä ja se voi aiheuttaa paniikkia ja jopa trauman, jos siihen ei ole valmistautunut. Vaikka operaatio tuntuu ikävältä, äidit kestävät sen, jotta vauva saataisiin maailmaan.

Riippumatta siitä, miten lapsi syntyi, äidin maailma pyörii vastasyntyneen ympärillä. Äidit huolehtivat vauvastaan oman hyvinvointinsa kustannuksella. Pikkuvauvasta huolehtiminen on parhaassakin tapauksessa uuvuttavaa. Sektioäidit hoitavat vauvaa samalla, kun he toipuvat isosta leikkauksesta. Vaikka toipuminen edistyisi kuinka hyvin, se on silti epämukavaa ja kivuliasta. Vauvan tarpeisiin vastaaminen toipilaana on raskasta, mutta äiti kerää kaikki voimansa ja huolehtii lapsestaan kivuista huolimatta.

Vaikeuksista huolimatta sektioäidit haluavat olla urheita ja reippaita ja uhrata oman mukavuutensa hoitaakseen vauvaansa. Oman pienokaisen suloisuus hyvittää unettomat hetket, vaipparallin, jäähtyneen kahvin, pukluiset vaatteet ja jatkuvan itkun korvan juuressa. Tulokas on aivan uusi pieni ihminen, joka kokee maailman ensimmäistä kertaa. Äidit haluavat pitää huolen, että heidän lapsensa on rakkauden ympäröimä. Sektioäidillä on taisteluarpi, joka todistaa hänen voimastaan ja omistautuneisuudestaan. Arvesta voi olla ylpeä. Sitä ei tarvitse piilottaa.

Kerro mielipiteesi ja kokemuksesi aiheesta kommenteissa. Jaa artikkeli ystävillesi ja perheenjäsenillesi levittääksesi tietoa sektiosta!