Elämänmittainen omistautuminen: lentäjä pysyy kuolevan koiran rinnalla viimeiseen hengenvetoon asti

Hei 02, 2019

Koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä. Ihmiset viettävät keskimäärin vuosikymmenen koiransa kanssa, ja lemmikit toimivat valtavana onnen ja henkisen tuen lähteenä. Lemmikin poismeno on aina sydäntäsärkevä tapahtuma.

Tämän tietävät erityisesti armeijassa palvelleet ja koirien kanssa tekemisissä olleet miehet ja naiset. Osa sotilaista viettää koko uransa koiran kanssa. Ihmisten tapaan myös koirat uhraavat palveluksessa henkensä suojellakseen maataan. Jos armeijakoira ehtii eläkeikään, adoptoija löytyy usein armeijan sisältä. Tämä käy täysin järkeen, ovathan armeijassa palvelleet ihmiset ja eläimet ehtineet muodostaa vahvan siteen toisiinsa.

Näin tapahtui myös saksanpaimenkoira Bodzalle, joka kutsuttiin palvelukseen v. 2006. Bodza on haistellut pommeja Kyrgyzstanissa, Irakissa ja Kuwaitissa auttaessaan kollegoitaan (ja palveluseläimiä) pysymään turvassa.

Vuonna 2012 Bodza pääsi Kyle Smithin hoiviin. Bodza ja Kyle muodostivat nopeasti vahvan siteen toisiinsa ja työskentelivät vankasti tiiminä. Kyle kertoi Bodzan olleen yksi lahjakkaimmista pomminhaistelijoista, ja Bodza taatusti ajatteli positiivisesti myös Kylesta.

Kaksi vuotta myöhemmin Bodza saavutti eläkeiän ja Kyle tarjoutui adoptoimaan koiran. Adoptiohakemus meni läpi ja Bodza ja Kyle olivat erottamattomat. Kaksikko leikki, nukkui ja lenkkeili yhdessä.

Bodza alkoi kuitenkin vanheta ja koiralle diagnosoitiin kivulias sairaus. Käveleminen ja ylösnouseminen vaikeutui. Kyle teki vaikean päätöksen ja päätti viedä Bodzan lopetettavaksi, jotta koiran ei enää tarvitsisi kokea kipua.

Eläinlääkäriin Kylen ei kuitenkaan tarvinnut suunnata yksin. Kollegat saapuivat eläinlääkärin vastaanotolle ja käärivät lipun koiran ylle - Bodza sai ansaitsemansa sotilaallisen lähdön.

Vaikka Bodza ei ole enää kanssamme, koiran muisto ja perintö elää ikuisesti. Koiraa muistelevat niin Kyle kuin kaikki he, joita koira työllään suojeli.

Näytä artikkeli ystävillesi ja pidä Bodzan muistoa elossa!