3 elämän oppituntia, jotka tulevat tutuiksi äitisi poismenon jälkeen

Huh 02, 2019

Vaikka kuolema on välttämätöntä, läheisen menettäminen on vaikea paikka. Menetyksen kipu valtaa kehosi ja alat toivoa voivasi kääntää aikaa taaksepäin. Äidin - joka antoi sinulle mahdollisuuden elämään - kuoltua tunteemme muuttuvat lähes sietämättömiksi. Ajattelet: kuinka koskaan voisin päästä surun yli?

Erään kirjailijan äiti kuoli tämän ollessa lapsi. Kirjailija onkin nyt päättänyt jakaa kolme elämän oppituntia, jotka hän oppi äitinsä poismenon jälkeen.

Kirjailijan mukaan ymmärrät pian äitisi poismenon jälkeen, kuinka suruprosessi ei ole suoraviivainen.

Et tule kokemaan surun voimakkainta vaihetta heti menetyksesi jälkeen, vaan suru tulee jatkumaan vähitellen siitä eteenpäin. Suru ei välttämättä koskaan katoa kokonaan tai saavuta korkeinta pistettään.

Suru ei ainoastaan ole luonnollinen prosessi, mutta kattaa myös tunteita, jotka sinun tulisi saada kokea vapaasti. Tulet kokemaan surun, syyllisyyden, murheuden, pelon ja vihan tunteita - ajoittain ehkä rauhaakin. Tunteiden tunnistusprosessi voi olla uuvuttava, mutta välttämätön äitisi poismenon jälkeen. Onhan tilanteelle kuitenkin lopulta saatava jonkinlainen piste.

Vaikka kukaan ei koskaan tule korvaamaan äitiäsi, tulet ennen pitkään pääsemään elämässä eteenpäin.

Voit vaikkapa yrittää etsiä muista ihmisistä äitisi ominaisuuksia ja kykyjä, joita niin kovasti hänessä ihailit. Tietenkään se ei tuo äitiäsi takasin, mutta auttaa äitisi jättämän tyhjiön täyttämisessä.

Muista, että on äärimmäisen tärkeää tunnistaa sinua rakastavat ja tukevat ihmiset.

Näihin ihmisiin voivat lukeutua isäsi, sisaruksesi, kumppanisi tai jopa muut perheenjäsenet. Nämä ihmiset ymmärtävät mitä käyt lävitse, ovathan he itsekin käyneet läpi suruprosessin äitisi poismenon jälkeen. He ovat ja pysyvät rinnallasi kaikkein pahimmilla hetkillä.

Auttoiko artikkeli sinua heijastelemaan omaa suruprosessiasi? Oletko oppinut samanlaisia oppitunteja menetettyäsi rakkaimpasi? Näytä artikkeli ystävillesi ja perheellesi, jotta hekin voivat kohdata surun rohkeudella.